Valesokkeli on riskirakenne erityisesti vanhemmissa rakennuksissa, joissa sitä käytettiin yleisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Sen riskialttius johtuu seuraavista syistä:
1. Kosteusongelmat
- Valesokkelirakenteessa alapohjan puurakenteet, kuten alajuoksut, ovat lähellä maata. Tämä altistaa ne maaperästä nousevalle kosteudelle.
- Kapillaarinen veden nousu voi johtaa puurakenteiden kastumiseen ja ajan myötä vaurioitumiseen.
2. Huono tuuletus
- Valesokkelin sisään jää usein huonosti tuulettuva tila. Tämä lisää kosteuden kertymisen riskiä ja luo otolliset olosuhteet homeen ja lahon kehittymiselle.
- Tuuletuksen puute voi pahentaa myös rakenteiden kuivumista sateen tai maaperästä tulevan kosteuden jälkeen.
3. Rakenteiden piiloutuminen
- Koska valesokkeli peittää osan rakenteista, esimerkiksi alajuoksut, ongelmia ei usein huomata ajoissa. Tämä voi johtaa piilevien vaurioiden pahenemiseen ennen korjaustoimia.
4. Materiaalien vanheneminen
- Monissa valesokkelirakenteissa käytettiin materiaaleja, jotka eivät kestä kosteutta tai muuttuvia olosuhteita hyvin, kuten mineraalivillaa tai bitumisokkelikaistoja, jotka voivat pettää ajan myötä.
5. Sääolosuhteet
- Suomen ilmastossa rakenteet altistuvat suurille lämpötilaeroille, runsaalle kosteudelle ja routimiselle. Tämä lisää valesokkelin riskejä verrattuna rakenteisiin, jotka on suunniteltu paremmin kestämään näitä rasituksia.
6. Korjaamisen vaikeus
- Valesokkelin korjaaminen vaatii usein suuria toimenpiteitä, kuten alapohjan purkamista ja uusimista. Tämä tekee korjauksista kalliita ja aikaa vieviä.
Miten riskit voidaan minimoida?
- Tuuletuksen parantaminen: Tuuletusaukkojen lisääminen ja riittävän ilmanvaihdon varmistaminen.
- Kosteuseristys: Maaperästä nousevan kosteuden estäminen, esimerkiksi salaojituksella ja kapillaarikatkoilla.
- Rakenteiden nostaminen: Jos mahdollista, alajuoksujen ja muiden puurakenteiden nostaminen irti maapohjasta.
- Säännöllinen tarkastus: Rakenteiden kunnon tarkistaminen ja vaurioiden korjaaminen ennen niiden pahenemista.